Päivä15 | Los Angeles >

Päivä15 | Los Angeles >

26km | +22 - +27 | Sol, Sol y Sol

Matkan viimeinen hurautus on Venice Beachiltä vuokraamoon. Pekka kipuaa minun kyytiini kun ei ole pyörää millä ajaa. Ja vaikka olisi, niin paikat vielä sen verran hellänä, että taitaisi jäädä ajamatta.

EagleRidersin päämajalla haikeat jäähyväiset ja kentälle. Riikkaa, Joonaa ja minua lukuunottamatta muut jäävät vielä pariksi päivää Amerikan tuulia haistelemaan. Itsekin olisin mielelläni jäänyt jos vain aikataulu olisi sallinut.

Kiitos Riikka ja pojat. Kausi avattu ja hieno reissu. Pekan puolesta jäi vähän harmittamaan. Onni kuitenkin, että vahinko tuli vasta toiseksi viimeisenä päivänä ja mies säilyi ehjänä. Mutta eikun kohti kesää gummipuoli alaspäin... ;)

---

kuvat; matkan varrelta :]

Päivä14 | Barstow - Los Angeles

Päivä14 | Barstow - Los Angeles

289km | +24 - +28 | Sol, Sol y Sol

Viimeinen aamu on liikkeellä kello yhdeksän. Aamiaisella Victorvillessä tuntia myöhemmin. Ja tuntia myöhemmin olemme Viktorvillen Route66-museossa. Ryhmän Route66 -varustus alkaa kuitenkin olla täydellinen, joten suuria kauppoja ei enää synny... ;)

Viktorvillestä alas San Berdinandoon ja Routen liikennevalosiulkeiset voivat alkaa... ;) ... Routen viimeisenä päivänä liikennevaloja riittää reilusti enemmän kuin kaikkina aikaisempina päivinä yhteensä, mutta etenemme urhoollisesti valoista valoihin.

Hollywoodin tullessa kohdalle hellitämme liikennevaloista hetkeksi ja menemme tähtien kadulle Hollywood Boulevardille. Maan kuuluisimman elokuvateatterin, Kiinalaisen teatterin eteen ei pääse tänään edes jalkaisin. Ensi-ilta tulossa. Teatterin edusta katettu punaisin matoin ja mustapukuisin herroin napit korvissaan ihan kuin elokuvissa.

Hollywoodin keskustasta kestää kolme varttia Santa Monica pierille. Route66’n alku tai loppupisteeseen, riippuen mistä päästä katsoo. Parkkeeraamme konepyörämme laiturille juuri sopivasti ennen auringonlaskua. Päättärikuvat ja kuohuvalle... ei kuitenkaan ranskalaiselle kuplajuomalle vaan laituribaariin Budvaiserille harrikkahenkisesti... :]

---

yläkuva; Riikka ja Joona ja pikkupikupizzat ;)

toiseksi ylin; Caddillac hotellin parkkipaikka on kirjaimellisesti aurinkorannan vieressä.

keskellä; ryhmämme Pekkaa lukuunottamatta Santa Monica Pierillä. Route66’n päätepisteessä.

toiseksi alin; Dinosaurus Hollywood Boulevardin varrella.

yläkuva; Hemppa ja Hempan huoltsikkakaveri Mr. Speed.

Päivä13 | Las Vegas - Barstow

Päivä13 | Las Vegas - Barstow

753km (muilla noin 150 vähemmän) | + 28 - +39 | Sol, Sol y Tähdet

Tänään se sitten tapahtuu, mitä matkanjohtajana aina pelkää. Senorimme Pekka ottaa pahan näköiset lipat. Jälkeenpäin Pekka ei itsekään osanut sanoa mitä tapahtui. Keli oli hyvä, tie oli hyvä, muuta liikennettä ei juuri ollut ja vauhtiakin vain maisemien katseluun sopivastit. Silti yksi alas Death Valleyhyn menevistä mutkista kävi Pekan kohdalla kapeaksi. Pyörä meni soralle, tömpsähti kiveen, pyörähti ilmassa ympäri ja rojahti asvaltille. Pekka ja pyörä onneksi erkanivat toisistaan heti alkuvaiheessa.

Ryhmä jatkaa Death Valleyn läpi Barstowiin. Riikka kiipeää Pekan seuraksi ambulanssiin. Minä ajan ambulanssin perässä osoitteena Pahrump. Parin tunnin päästä selviää, että onni oli matkassa. Pekka on lujaa tekoa. Kaikki luut ehjiä hieman murtunutta lapaluuta lukuunottamatta. Lapaluulle ainoa hoito on aika ja Pekka passitetaan kotiin. Psyykkisiä ja fyysisiä mustelmia toki tuli aimo nippu. Vatteet päälle ja Pekka taksilla Vegasin lentokentälle. Ajan Riikka kyydissä taksin perässä. Vegasissa onnistumme saamaan Pekalle paikan päivän viimeisen lentoon Los Angelesiin. Huonekin löytyy Caddilac hotellista mihin koko porukka saapuu huomenna.  Olen Riikan kanssa tien päällä ennen kymmentä. Kolme tuntia myöhemmin Barstowissa. Turun Hog on ripustanut huoneen 107 kahvaan kyltin ‘Peter’s Room’. Avain löytyy Pepen oikean puoleisesta sivulaukusta. Joona herää avaamaan huoneen 115 oven Riikalle. Kaikki taas hyvin ameriikan auringon alla.

---

yläkuva; Nevada Joe’s pinkki marketti-huoltsikka-baari-keidas keskellä ei mitään Area51‘llä Nevadan autiomaassa.

toiseksi ylin; tie alas Death Valleyhyn

keskellä; Death Valley... pohjoisamerikan matalin kohta. 85,5m merenpinnan alapuolella.

toiseksi alin; vähän murheellisen näköiseksi Pekan uusi Road King meni pyörähdyksen jälkeen.

alakuva; Pekka ja Pekan erinomainen hoitaja Patricia Pahrump’n sairaalan kotiutusosastolla.

Päivä12 | Las Vegas

Päivä12 | Las Vegas

94km | +31 - +37 | Sol, Sol y Sol

Vapaapäivä, kasinopäivä, huoltopäivä, pelipäivä... mikä vaan päivä. Itselläni menee päivä käytännöllisesti katsoen sähköpostien kanssa seurustellessa. Kun pää alkaa olla macbookia täynnä haen pyörän ja painelen itsekseni I15’ta vaijeri kireähköllällä puolituntia pohjoiseen ja puolituntia etelään. Vastaa hyvin vartin transendenttistä mietiskelyä... sitäkin on tullut parikymmentä vuotta taaksepäin harrastettua... ;) 

Stripin valot alkavat olla loistossa kahdeksalta ja täydessä loistossa puolta tuntia myöhemmin. Pepe, Reka, Ilkka ja Juha ilmestyvät pyörille puoliysiksi. Ajamme viiteen pekkaan Stripin päästä päähän neonvalojen hehkussa. Värikkäämpää paikkaa ilta-ajolle ei taida planeettaamme mistään muusta kohtaa löytyä. Hiilijalanjeljillä mitatuna Las Vegasin väki taitaa olla selkeä ykkösporukka maailmassa.

Iltalenkimme päättyy vanhan Vegasin Fremont Streetille, jonka kahden korttelin matkalta katetu katto rävähtää välkkymään ja soimaan tasatunnein. Olemme paikalla viittä vaille kymmenen. Tasalta kävelykatu tärisee Queenin rumpupatteriston aloittaessa. Ja tietty makuasia, mutta henkilökohtaisesti taidan olla tykästynyt vanhaa Vegasiin enemmän. Sen kasinot ja hotellit ovat kokoluokkaa inhimillinen. Ja yksi mukavimmista puolista sekin, että vanha Vegas on niin sanotusti kävellen hallittavissa.

---

yläkuva; Riviera Casinon sisäänkäynti

toiseksi ylin; Luxor. Yksi Vegasin suurimmista hotellikasinoista.

toiseksi alin; naimisiin meno on Vegasissa helppoa... tosin esteetömyystodistus kannattaa  varata Suomesta mukaan jos vegashäät mielessä.

alakuva; vanhan Vegasin Fremont Street iltarokin aikaan. 

Päivä11 | Seligman - Las Vegas

Päivä11 | Seligman - Las Vegas 

320km | +24 - +36 | Aurinkoista, Aurinkoista ja Aurinkoista

Seligman näyttää aamulla yhtä hauskalta kuin illalla. Erinomainen Route66 -kauppa hotelliamme vastapäätä aukeaa kahdeksalta. Pojat ovat jonossa ovenrivassa minuuttia tai kahta vaille. 

Koneet käyvät aurinkoisella Route66'lla kolmea varttia myöhemmin. Matkamme toiseksi pisin suora taitaa osua kohdalle heti aamutuimaan. Pisin oli Texasissa, mutta tämäkin hyvän matkaa yli 20mailia. Päällystettyjen suorien maailmanennätys kuitenkin australialaisilla. Heillä 128km pitkä suora.

Iltapäivän alkupuoliskolla kohdalla on Las Vegasia valaiseva laitos. Hoover Dam, joka räjäytti Las Vegasin kehityksen edelleen jatkuvalle kiihdytyskaistalle. Pato oli presidentti Hooverin työllisyysprojekti Yhdysvaltojen -30 luvun lamaan. Keskellä patoa vaihtuu myös asavaltio. Arizona ja taakse ja Nevada tulee eteen.

Las Vegasiin ajamme iltapävän puolessa välissä... koneet lämmittävät sen verran mukavasti Stripin liikennevaloissa, että tuntuu mukavimmalta pysäyttää ne pisimmille punaisille. Emme ole kuuluisalla Stripillä, joka sykkiin 24h/vrk yksin... ;) ... Asukkaita Las Vegasissa ei ole kun Helsingin verran. Kasinoita noin 80. Hotellihuoneita 125000.  Meidän hotellihuneemme löytyvät Stratospheresta, mikä yksi suurimmista Hotellikasinoista 2500 huoneella. Viva Las Vegas.

---

Yläkuva; Bonnie ja Klyde autonkorjaushommissa.

Toiseksi ylin; Harrikkamiehen neonpreenipuku :)

Keskellä; Hoover Dam

Toiseksi alin; New York on ensimmäisten joukossa tulijoita vastassa lentokentän suunnalta.

Alakuva; Ryhmämme konepyöräkuljettajat kuumalla Stripillä, joksi Las Vegas Boulevardia kutsutaan. 

Päivä10 | Grand Canyon - Seligman

Päivä10 | Grand Canyon - Seligman 

442km | +20 - +31 | Sol, Sol y Sol

Aurinko herättää paistamalla suoraan silmiin. Tennarit jalkaan ja lenkille. Metsä on tyhjä kahta peuraa ja montaa korppia lukuunottamatta. Ylämäet laittavat puuskuttamaan tavallista enemmän vaikka korkeutta ei ole merenpinnasta juuri 2500 metriä enempää... ;)

Ysilta koneet käyvät ja ensimmäiset 100 mailia ovat eiliset viimeiset 100 mailia toisin päin. 50 mailia myöhemmin olemme Grand Canyonin South Rimin lippuluukulla. Ja vaikka Grand Canyon vähän hulppeampi pohjoissesta tarkasteltuna onkin, ei se mitenkään vaatimatomalta paikalta näytä myöskään eteläpuolelta. National Geographikin IMAX teatterissa kanjoni saa vielä uudet ulottuvuudet. IMAXin 34 minuuttia pitävät otteessaan ensimmäisestä viimeiseen.

Itse Grand Canyon on 277 mailia pitkä ja 10 mailia leveä. Matkaa North Rimin Visitors Centerista South Rimin Visitorscenteriin tulee tietä pitkin kuitenkin 210 mailia. Kanjonin pohjalla virtaava Colorado -joki on kanjonin matkalta kahden tekojärven välivesi jonka pintakorkeus pidetään vakiona. Kanjonin alkupäässä on Lake Powel ja lopussa Laka Mead, josta myös kuuluisa Hoover Pato saa voimansa.

Päivän loppuosuus kanjonilta on hyväpintaista tasaista sutjuttelua Williamsin kautta Seligmaniin, joka koko Route66'n Routein kaupunki. Koko Seligman tuntuu olevan samaa kuin Route66. Päivä päättyy Canyon Lodgeen, joka sekin 66. Jokainen huone on teemoitettu. Vähän olen kateellinen Raimolle ja Heimolle, jotka saivat Marilyn huoneen vaaleanpunaisine sydäntyynyineen. Mutta ei minun Harley Davidson huone sekään pöllömpi ole... ;)

---

Yläkuva; Turku HOG matkalla offroadille?

Toiseksi ylin; Joona pyrkimässä takaisin ylös kanjonin pohjalta.

Keskellä; Grand Canyon, upein luonnon muovaama nähtävyys Pohjois-Amerikassa.

Toiseksi alin; Seligmanin ykkös Route66 -kauppa.

Alakuva; Seligmanin raitilta auringonlaskun aikaan.

Päivä9 | Gallup - Grand Canyon

Päivä9 | Gallup - Grand Canyon

524km | +20 - +29 | Aurinkoista, Aurinkoista ja Aurinkoista

Aamiainen kuin filmitähdet ja Gallupin lauantaimarkkinoille, joilta saa melkein mitä tahansa; koruja, heinäpaaleja, intiaanikäsiöitä ja sirkkeleitä. Meillä shoppailu taitaa jäädä tuliaiskoruihin.

Hetikohta Gallupin jälkeen New Mexico vaihtuu Arizonaksi. Käännääme keulat Navajojen ja Hopien maille. Pieni Hopi -heimo sijoittuu keskelle Navajojen maita noin entisen Uudenmaanläänin kokoiselle alueelle. Itse Hopien asutus keskittyy kolmelle pötävuorelle; 1st, 2nd ja 3rd mesalla. Käymme ykkösellä joka kakkosen ja kolmosen tapaan rakennettu tasaiselle vuorelle. Olisimme mielellämämme ottaneet kuvan tai kaksi mutta Hopien kuvaaminen on tiukasti kielletty. Otamme muistikuvia... ;)

Hopien mailta takaisin Navajojen maille ja kohti Tuba Cityä pitkin autiota tietä... aavaa preeriaa. Voi vain kuvitella matkantekoa hevosvankkureiden aikaan tiettömillä taipaleilla kun avaruutta riittää kylliksi harrikoiden hevosvoimienkin saattelemana. Mutta mikä on mennessä kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta toinen toistaan upeamman maiseman kilpaillessa kirkkaimmasta maisemakruunusta keskenään.

Grand Canyonin loisto alkaa paljastumaan sen alkupäässä Marble Canyonissa. Itse Grand Canyonin saa kuitenkin odottaa huomiseen. Ja Marble Canyonissa paljastuu myös että pojat ja Riikka saavat vähän enemmän kilometrejä samalla rahalla. Tie Jakob Lakesta kanjonin pohjoisreunalle on suljettu. Avataan viikon kuluttua! Emme ehkä jää kuitenkaan viikkoa varttomaan vaan suunnistamme huomenna aamulla Grand Canyonin eteläreunalle... ;)

---

Yläkuva; heinäpaalikauppa Gallupin lauantaimarkkinoilla

Toiseksi ylin; Veikko laskeutumassa First Mesalta

Keskellä; taidekuva. Heijastuksia harrikasta

Toiseksi alin; Juha ja Pepe Marble Canyonin sillalla

Alakuva; Reka, Ilkka ja Juha Grand Canyonin maisemissa päivän viimeisellä taukopaikalla